Haveristen Ystävyyden puu

Saimi ja Leo Haverinen muistelevat kirjoituksessaan Haveristen sukuseuran perustamisen alkuaikoja. Sukututkija Aarno ja Eva Haverisen tuoma sembramänty on kasvanut Kantolan pihassa. Se muistuttaa Saimi ja Leo Haverista sukuyhtydestä ja ystävyyden merkityksestä. Sembramänty antaa suojan oraville ja linnuille ja kasvattaa maittavia maan aarteita ruokapöytään.

YSTÄVYYDEN PUU

Meidän pihassa kasvaa iso, muhkea, pitkäoksinen sembramänty. Se on Haveristen sukuseuran ikäinen ja on 10 metriä korkea.

Puulla on mukava historia seuran perustamisen alkuajoilta.

Saatuamme yhteyden sukututkija Aarno Haveriseen, kutsustamme he tulivat vaimonsa Evan kanssa meille Kantolaan seuran suunnittelukokoukseen. Meillä päätettiin perustaa Haveristen sukuseura.

Ensimmäinen perustava kokous aiottiin pitää Kuhmon Timonniemen koululla. Se oli suuri menestys koska väkeä oli yli 300 henkilöä.

Aarnon ja Eevan käyntien yhteydessä retkeilimme Haveristen vanhoilla asuinpaikoilla ja Timonniemen hienoilla retkeilyalueilla:”Sinisellä polulla”, joka kulkee mahtavien särkkien päällä ja molemmin puolin näkyy melkein koko ajan jokia tai järviä. Polku on noin 10 kilometriä pitkä ja välillä on tulentekopaikkoja ja laavuja.

Sieltä löytyi ”pyälletty” puu, josta Aarno otti valokuvan ja sai siitä idean Pyällyspuu -lehden nimeksi.

Käyntien yhteydessä Eva ja Aarno toivat meille sembramännyn taimen, joka oli metrin korkuinen. Aarno antoi sille nimen ”Haveristen ystävyyden puu.”

Se on kasvanut hyvin ja puusta on ollut meille paljon iloa. Monet ovat ihailleet sen komeutta. Talvella sen tuuheat oksistot ovat tuulensuoja oraville ja pikkulinnuille. Kesällä taas linnut pesivät sen oksien lomassa.

Viiden vuoden ajan on puun juuressa kasvanut kauniin keltaisia leppärouskuja. Sienet ovat tukevia, isojakin ja pienempiä on paljon ryhmässä.

Monet kastikkeet olen niistä tehnyt. Maku on hieman männynmakuinen, joten muuta sientä voi panna sekaan. Sitä ei tarvitse ryöpätä vaan voi panna pannulle kanttarellien ja tattien tapaan.

Viime syksynäkin kasvoi aivan ennätysmäärä- yli viisikymmentä ainakin.

Käpyjäkin on tippunut viime vuosina. Olen kuivannut niitä,saanut siemeniä ja idättänyt niistä pieniä taimia.

Lämmöllä muistelemme Aarnoa ja Evaa.

Saimi ja Leo Haverinen