Hirvelän kylän Saara on poissa

Poisnukkuneen Saara Määtän vävyn, Juhani Pieniniemen muistotilaisuudessa pitämä puheenvuoro.

SAARA MÄÄTTÄ, os. HAVERINEN 3.6.1928 - 4.7.2015

SISARUSSARJAN VIIMEINEN ON POISSA

Kuhmon Hirvelänkylän Kivelän Haveristen kymmenlapsisen sisarussarjan viimeinen edustaja oli äiti, mummi, isomummi, täti, serkku, anoppi tai ystävä. Mutta kaikille meille Saaran lähipiirissä eläneille hän oli mummi. Mummi oli ikään ja elämänkokemukseen perustuva kunnianimi.

Monelle meistä mummi oli yksi viimeisiä kunnolla tuntemiamme vanhan kansan ihmisiä. Vanhan kansan ihminen on sen sukupolven edustaja, jonka lapsuus ja nuoruus kului sodan keskellä ja evakkoajassa. Niitä seurasi sodan jälkeinen jäll eenrakennus, nykypäivään verrattuna kaikista talouskriiseistä huolimatta todella aineellisesti puutteenalainen aika ja myöhemmin elämän normalisoituminen.

Vanhan kansan ihminen oli oppinut siihen, että kaveria ei jätetä. Verkostoituminen oli aitoa, yhteisöllisyys toimi käytännössä huolenpitona toisista, auttamisena ja tukena fyysisesti toisten luona. Some-sukupolven edustajille on tällaisesta paljon oppimista, kun useinkin huolta kannetaan vain hetkellisestä sähköisen verkon maailmassa.

Käytäntö oli opettanut vanhan kansan ihmisen elämään hyvin. Mummi tarjosi monessa elämäntilanteessa korvaamattomia käytännön neuvoja silloin, kun kirjat tarjosivat hämmentävän liikaakin ratkaisuja ja kun niiden perusteella oli ymmällään valinnan edessä.

Mummi oli Kuhmon alueen ja varsinkin Hirvelänkylän seudun tuntija. Vuosikymmenten mittaan maisemat olivat muuttuneet, mutta pienen tuumailun jälkeen kylällä autoillessa talot ja nimet asettuivat paikoilleen.

Lapsuus ja nuoruus oli opettanut mummin tekemään. Varsinaisen leipätyön rinnalla ja niiden päätyttyä tärkeitä olivat pihatyöt, ruoanlaitto, leipominen. Ikimuistoisia olivat hetket, kun joukolla tuijotettiin uunissa paistuvaa lanttukukkoa. Mummille oli tärkeää, että lanttukukon ei halkea eikä kukko vuoda uuniin. Mummi tunnettiin sukulais-ja ystäväpiirissä laajalti halki Suomen paikallisten perinneruokien taitajana.

Ruoanlaiton rinnalla neulominen täytti ison osan mummin ajasta. Mummi neuloi palasia Teraesa-peittoon. Lisäksi tulivat lukemattomat omat työt ja pipojen, sukkien ja lapsten tilaustyöt. Joskus neulominen ei mennyt aivan mummin mieliksi, kun neuleesta tuli joko leveä tai kapea.Mummi tupatti omalla tyylillään kiikkituolissa, että puran, en pura, ja purki kuitenkin. Silti miltei aina kerralla priimaa pukkasi tulemaan.

Myös nuorten, lastenlasten ja lastenlastenlasten muistot liittyvät paljolti ruoanlaittoon ja leipomiseen ja mummin tarjoamaan huolenpitoon. Mummi neuloi lahjaksi villasukkia tai muita neuleita. Vierailulla viemisinä oli tuoreita leipomisia tai sitten mummi leipoi paikan päällä ja opetti näin nuorempia. Jos oli vapun aika pullotettiin simaa. Mummi kannusti ja oli mukana nuorten kanssa keräämässä rippikoulupisteitä. Neuvoessaan ja opastatessaan mummilla oli aina pieni hymy huulillaan. Mummi varoitteli loukkaamasta itseään potkumopolla, pyörällä, mopolla tai harrastuksissa tai leikeissä.

Samanlaisia ovat lasten, lapsuuden ja aikuisten muistot, jotka koostuvat pienistä arkisista hetkistä ja huomioista. Mutta niistähän koostuu elämäkin ja niistä me elämme. Mummi oli niissä elon hetkissä vahvasti mukana.

Vanhan kansan ihminen väsyy, kun ei jaksa tehdä niinkuin ennen. Mummi väsyi vasta viime metreillä. Vielä juhannuspäivän jälkeisenä sunnuntaina autoilimme Nurmeksen suunnalla. Mummin mielessä muistikuvat paikoista ja ihmisistä olivat säilyneet hyvin yli kuuden vuosikymmenen jälkeen. Kun lähdimme Bombalta etsimään Kohtavaaran opistoa, mummi hyväntahtoisen omapäisesti selitti, että tie menee tästä radan vartta, eikä tässä mitään navigaattoria tarvita. Yritimme sanoa, että tiejärjestelyt ovat ehkä hieman muuttuneet vuosikymmenien saatossa. Mutta niin vain tie kohta muuttui soratieksi, jolta käännyttiin Kohtavaaran opistolle ja mummi luetteli tutut rakennukset.

Paluumatkalla piipahdimme nauttimassa jäätelöt Nurmeksen torilla. Mummi oli oikein tyytyväinen tehtyyn matkaan. Jälkeenpäin tuntui kuin mummi olisi tuolla matkalla kutonut kiinni elämänkaarensa.

Mummin muistotilaisuudessa 31.7.2015 saatoimme kiitollisin mielin todeta, että tehtävämme on katsoa eteenpäin ja iloita hyvistä hetkistä ja viedä eteenpäin mummin valoisan asenteen ja huolenpidon sanomaa. Vuodatettujen kyynelten loputon määrä on kertonut siitä tärkeydestä, jota mummi on läheisille merkinnyt. Me voimme häivyttää surua ja muistaa mummin myönteisyyden voimaa, joka kantaa ja velvoittaa huolenpidon perinteeseen.

Joskus mummi oli huolissaan, siitä lanttukiukon sisus vuotaa uuniin. Huoli oli turhaa. Lanttukukot olivat erinomaisia viimeiseen mummin tekemään kukkoon saakka. Lanttukukon vuotaminen on ollut pieni murhe sen rinnalla, miten mummi on jaksanut huolehtia. Kiitollinen mieli täyttää meidät jokaisen.

Saara Määtän vävyn, Juhani Pieniniemen puheenvuoro muistotilaisuudessa.