Anu Piironen muistelee alle 10-vuotiaan muistoja lapsuuskodin tunnelmista.

Muistoissani mehumaijan porinat ja joriinin kukat

Anu Piironen

Äitini Mirja Haverinen syntyi helmikuisena pakkasyönä Lauvuksen Lapiovaarassa, Kuhmossa. Hänen muistoissaan oli aina sija kotivaaralle ja Lapiovaaralla eläneille ihmisille.

Hän muutti Kuhmosta, 16-vuotiaana Kuopioon ja aloitti opiskelut Kuopion talouskoulussa. Tapasi koulukaupungissaan Kuopioon, Konnevedeltä muuttaneen isäni, Timo Marjasen, jonka kanssa hän avioitui ja sai viisi lasta: kolme poikaa ja kaksostytöt.

He asuivat aluksi Niiralan rukoushuoneelle Huuhankadulla ja muuttivat sieltä työsuhdeasuntoon Saastamoisenkadulle, Haaparinteen seurakuntatalolle.

Kun perhe kasvoi viisilapsiseksi alkoivat Mirja ja Timo suunnitella oman kodin rakentamista.

Ison perheen tarpeisiin, sopiva tontti löytyi Inkilänmäeltä ja isä Timo alkoi rakentaa perheelleen kaksikerroksista, puuverhoiltu taloa.

Kotitalon, isolla pihalla leikittiin kirkonrottaa, hillopurkkia ja pelattiin polttopalloa. Rastaantien runsas lapsikanta takasi meille lapsille samanikäisiä leikkikavereita lähinaapurustosta.

Vanhempien istuttamat sireenipensaat, jasmikepensaat ja juhannusruusut tuoksuvat muistoissani edelleen.

Alapihan punakukkaisten joriinien juurimukulat, äiti Mirja ja isä Timo nostivat joka syksy maasta, talvehtimaan autotalliin ja seuraavaa kevättä odottamaan.

Mirjan ja Timon piilopirtti

Viinimarjapensaat pörhistyivät kesäisin ja antoivat äidin mehumaijalle syksyistä porinaa. Pihakellariin he varastoivat oman pihamaan perunat ja porkkanat. Kellarissa säilyivät myös hillot, joita he kotitanhuvilta ja myös Kuhmosta kerätyistä marjoista tekivät talven varalle.

Isän lämmittämän leivinuunin lämpö ja äidin hääräily hellan äärellä muistuu mieleen, kun me pienimmät pakkaspäivinä tulimme lumileikeistä sisälle. Hauskinta kevättalvisin oli kiivetä talon katolle ja hypätä katon reunaa hipovaan kinokseen keittiön ikkunan edustalla.

Myöhemmin Mirja ja Timo sekä me tytöt muutimme työsuhdeasuntoon Kallaveden seurakuntatalolle, äidin tultua valituksi seurakuntatalon vahtimestariksi.

Isä oli työssä Kuopion keskussairaalan lämmittäjänä eläkepäiviinsä asti, tuuraten vahtimestari äidin vapaapäivät oman työnsä ohella.

Inkilänmäen koti antoi vapaan kasvualustan ensin lukio- tai rippikoulukouluiässä oleville pojille ja myöhemmin meille, samaan ikään tulleille tytöille.

Kuhmo sukulaisineen oli niin rakas molemmille vanhemmille, että aikansa kodin lähettyvillä olevalla, Puutossalmen Koukeron mökillään, eläkepäivien hyötyviljelyä harrastettuaan ja kalasteltuaan, he päättivät alkaa tuumasta toimeen ja rakentaa piilopirtin äiti Mirjan lapsuuden kalavesien äärelle, Kuhmoon.

Kuhmon mökki on edelleen koko suvun yhteisenä paikkana, jonne erityisesti Kuhmon kamarimusiikkiviikot, loma -ja marja-aika vetävät meitä, Mirjan ja Timon lapsia ja lastenlapsia.@nu