Kuhmon Lapiovaarassa karhunpeijaiset

14.2.2016

Kerttu ja Matti Haverisen välissä nakottava karhu ei ole välirauhan aikainen vaan kaadettu Kuhmon korvessa 1950-luvulla. (Kuva: Martta Kaarina Laitisen kotialbumi)
Kerttu ja Matti Haverisen välissä nakottava karhu ei ole välirauhan aikainen vaan kaadettu Kuhmon korvessa 1950-luvulla. (Kuva: Martta Kaarina Laitisen kotialbumi)
Lapiovaaran sisarusparvi Armas, Siiri, Vieno, Kaisa, Aino ja Matti Haverinen kuvattu ehkä 1940-luvun lopulla(Kuva Martta Kaarina Laitisen kotialbumi)
Lapiovaaran sisarusparvi Armas, Siiri, Vieno, Kaisa, Aino ja Matti Haverinen kuvattu ehkä 1940-luvun lopulla(Kuva Martta Kaarina Laitisen kotialbumi)
Kuva karhunkierrokselta Lapiovaaran edustalla. Herrat reessä ja reen edustalla. Lapiovaaran väkeä ja lauvuslaisia reen takana. Vanha emäntä Kustaava vasemmalla, essussaan ja nuori emäntä Kerttu oikealla, mustassa hatussaan ja nappitakissaan. (Kuva Mirja Marjasen kuva-albumi)
Kuva karhunkierrokselta Lapiovaaran edustalla. Herrat reessä ja reen edustalla. Lapiovaaran väkeä ja lauvuslaisia reen takana. Vanha emäntä Kustaava vasemmalla, essussaan ja nuori emäntä Kerttu oikealla, mustassa hatussaan ja nappitakissaan. (Kuva Mirja Marjasen kuva-albumi)
Alla olevaan kuvaan liittyy kainuulaisessa lehdessä ollut uutisteksti maanviljelijä Matista, jonka toimeentulolle jokainen lehmä oli tärkeä.(Mirja ja Timo Marjasen albumi)
Alla olevaan kuvaan liittyy kainuulaisessa lehdessä ollut uutisteksti maanviljelijä Matista, jonka toimeentulolle jokainen lehmä oli tärkeä.(Mirja ja Timo Marjasen albumi)
Kerttu, koira sylissään, kaadettu karhu ja karhunkaataja Matti Haverinen hevosvetoisen kärryn päällä esittelemässä jahdin tulosta. (Kuva: Mirja ja Timo Marjasen albumi)
Kerttu, koira sylissään, kaadettu karhu ja karhunkaataja Matti Haverinen hevosvetoisen kärryn päällä esittelemässä jahdin tulosta. (Kuva: Mirja ja Timo Marjasen albumi)

Eversti Raappana ja asekauppias Willy Daug kaatamassa karhua lapiovaaralaisten saarrettua kontion talvipesältään välirauhan aikana. Daug maksoi karhunkaadosta 900 markkaa, joskin karhun kaatoi luutnantti Raappana. Karhunpeijaisia vietettiin Haverisilla, Kuhmon korvessa ja Lapiovaaran pirtissä, josta aikamoisen sekametelisopan jälkeen talonväki sai tarpeeseen tullutta rahallista korvausta.

Karhunpeijaiset Lauvuksen Lapiovaarassa 1940-luvulla

Mauno O. Immonen/Martta Kaarina Laitinen

 

10.Prikaatin esikunta oli välirauhan aikana Nurmeksessa komentajanaan jääkärieversti Erkki Raappana.Syyskesällä 1940 Raappanaan otti yhteyttä-joko suoraan tai välikäsien kautta-saksalainen asekauppias-liikemies Willy Daugs.Ilmeisesti Willy Daugs oli saanut kuulla,että eversti Raappana oli jo konkari karhun kaadossa. Asekauppias pyysi,että eversti Raappana olisi kuulosalla,että jos joku tai jotkut syksyllä onnistuvat kiertämään karhun talvipesäänsä,niin hän haluaa ostaa kierroksen karhuineen ja tulla karhun kaatamaan sitten,kun kiertäjät ilmoittavat,että nyt on H-hetki lähellä.

Eversti Raappana pyysi syksyllä 1940 everstiluutnantti Paavo Susitaivalta,jonka komennossa oli Kuhmossa 10. Prikaatin 2. pataljoona,olemaan kuulosalla niihin aikoihin,kun karhut menevät talvipesäänsä.Paavo Susitaival delegoi kuitenkin kierroksen hankinnan nimismies Lauri Korteniemelle,joka tunsi kuhmolaiset erämiehet niin kuin omat taskunsa.

Ensilumien aikaan nimismies tiedottikin, että lauvukselaiset erämiehet ovat kiertäneet karhun Rastilta kaakkoon levittäytyvään erämaahan. Kerttu Haverinen kertoi,että kierros oli noin kahdeksan kilometrin päässä Lapiovaarasta itään.

Nimismies Korteniemi teki tiettäväksi,että karhunkaato-oikeuden kilpailevaksi ostajaksi ilmaantui eräs eteläsuomalainen kauppaneuvos.Kilvan W.Daugs ja kauppaneuvos nostivat kierroksen hintaa 1000 markan nokituksin.Daugsin tarjous kohosi 9000 markkaan,jolla hän sai karhunkaato-oikeuden.Se oli melkoinen kasa setelirahaa kevättalvella 1940.

 

Porilaisten marssi soi Lapiovaaralla

 

Everstiluutnantti Paavo Susitaival kertoo kirjassaan KORPIVARUSKUNTA asekauppias-llikemies Willy Daugsin ja hänen seurueensa kahunkaadosta vapain vedoin.Everstiluutnantti Paavo Susitaival ei ole ollut henkilökohtaisesti mukana Daugsin karhujahdissa.Susitaipaleen tarinan mukaan Willy Daugsin ase ei toiminut silloin kun ruudin olisi pitänyt palaa.

Kerttu Haverinen o.s, Ahtonen oli silloin Lapiovaaran 32-vuotias miniä. Kerttu muisteli tapausta näin:

Luutnantti Raappana tuli meille ja kysyi mieheltäni Matilta,että saako sitä karhunpeijaisia pitää tässä talossa. Matti lupasi,sillä hän ei yleensä kietänyt mitään.Veljeni Konsta oli kaatoseurueessa mukana.Karhu oli noussut jo pesän ovelle kahdelle jalalle.Konsta oli sanonut:"Nyt jos kohta että ammu,niin se tulloo kohta jonkun meijän piälle!"Raappana oli sitten karhun kaatanut.

-Konsta tuli pihaan ensimmäisessä reessä.Konsta teki asentoja soittokunnan edessä.En muista, oliko Konsta asepuvussa vai ei.Soittokunta oli tuotu Kajaanista ja se soitti POILAISTEN MARSSIA meidän pihassa.(Siilasvuon mukaan Varuskunnan soittokunta tuli linja-autossa Nurmeksesta, loppumatkan hevoskyydillä Lapiovaaraan.)

Edelleen Kerttu kertoi:

Varmaan se Raappana luuli minua piiaksi,eikä talon nuoreksi emännäksi.Kävi se Raappana minuakin hakemassa tanssiin.Kantapäitään kopisti vastakkain."Ee se oekkeen osanna tanssie.Sotilas se Raappana vaen oli...

Kerttu ei maininnut sanallakaan asesaksa Willy Daugsin mukana olosta.

 

Ne viulut vasta maksoi

 

Everstiluutnantti Paavo Susitaival kertoo,että Nurmeksesta tuotiin henkilöautoilla

lähinnä eliitiporukkaa peijaisten pitoon Lapiovaaraan.Muitten muassa oli jääkärimajuri Tuisku.Ruokaa ja juomaa oli varattu runsaasti mukaan.Nurmeksen Seurahuoneelta(?) oli pestattu ammattitaitoista joukkoa palvelemaan myötäeläjiä.

Peijaisissa maksajan paikalla seisoi asekauppias-liikemies Willy Daugs.Karhun kiertäneille ja jahdissa avustaneille, pohatta jakoi passelit kouraan sekä lapiovaaralaisille korvauksen kivusta ja särystä eli korvauksen yrjöjen ja karhunveren luutuamisesta lattioilta.

Osa jatkoi peijaisia Kuhmossa everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen virka-asunnossa.Susitaival oli lomalla perheensä luona ilmeisesti Helsingissä.Everstiluutnantin lähettipoika Antti Ronkainen oli havainnut "joitakin" tyhjiä pulloja isäntänsä asunnossa.(Antti Ronkainen oli 1960-luvulla muun muassa Pohjanmaan Piirikunnan autoesimies.Olen tavannut hänet livenä useita kertoja.)

Myös Nurmeksen Seurahuoneella maisteltiin vielä "karhun sappea".Peijaisten pito saatiin päätökseen vasta Helsingissä.Silloin karhusta oli vain luut jäljellä.

 

MAUNO O. IMMOSEN Yläkarjalassa julkaistu kirjoitus 13/1-2007/Julkaisulupa MARTTA KAARINA LAITINEN