Martta ja Sylvi Haverinen tutustumassa europarlamenttiin ja ihastelemassa tulppaanien kauneutta.

Haveristen sisarusten Martan ja Sylvin

kevätretki Europan pääkaupunkiin

ja iloiseen Amsterdamiin

Kirjoittanut Sylvi Haverinen

Ei tiedetty vielä mitään terroristi-iskuista ja  Brexitistä, kun  suunnittelimme matkaa Brysseliin alkuvuodesta 2016.  Varjonsa matkaan lähtemiselle aiheutti kuitenkin pari viikkoa ennen matkaa tapahtuneet  terrori-iskut Brysseliin ja varsinkin Brysselin lentokentällä. Amsterdamin kevään kukkaloistoa olimme jo pitkään haaveilleet näkevämme. Niinpä sovimme miehinemme matkan ajankohdaksi huhtikuun 2016.  Matkamme suunnittelussa olivat suurena apuna Sylvin tytär Henna ja Hennan avomies Vesa. Vesa oli ollut töissä Euro-parlamentissa, mutta ehti siirtyä sieltä pois ennen matkaamme. Vesan kontakteista oli suuri apu, kun halusimme myös vierailla parlamentissa.

Lähdimme huhtikuun lauantaina matkaan kotimaisella lentoyhtiön suorilla lennoilla. Vähän jännitti, voimmeko kuitenkaan lentää suoraan Brysseliin, kun Brysselin lentokenttä ei ollut vielä täydessä käytössä. No – lentomme saapui ajallaan Brysseliin. Lentokentällä tosi näkyi vielä räjähdyksen jäljet, jouduimme  kiertelemään melkoisesti ennen kuin pääsimme ulos ja kaupunkiin menevään bussiin. Turvallisesti pääsimme kuitenkin bussiin ja metroon. Terrori-iskun jäljet näkyivät vielä kaupungilla, kun metro ei pysähtynyt terrori-iskun kärsineellä Melbekin asemalla, vaan vain hiukan hidasti vauhtia. Lisäksi kaupungilla liikkui tosi paljon poliiseja ja sotilaita.

Brysselin huoneiston olimme vuokranneet airbnb-kautta. Tämä yksityinen huoneisto osoittautuikin mitä parhaimmaksi kahdelle pariskunnalle. Sijaintikin oli mitä mainioin, aivan Mankin Pissin vieressä. Ensimmäisenä iltapäivänä ihmettelimmekin mistä kadun hälinä tuli ja kun lähdimme hakemaan tätä patsasta, huomasimme että sehän on lähes ikkunamme alla. Onneksi hälinät vähenivät seuraavina päivänä.

Kiertelimme Brysselin historialliset nähtävyydet ja tietenkin maistelimme kuuluissa belgialaista olutta pubissa ja kävimme herkuttelemassa vohvelit kahvilassa ja oi sitä ihanaa (mutta kallista) suklaata. Vierailimme parlamentissa, jossa meillä oli oppaana mepin avustaja. Näimme istuntosalin, joka on tuttu uutisista ja kävimme jopa suomalaisen mepin ja avustajien työhuoneissa. Totesimme, etteivät nämä tilata ainakaan suurudelle ole pilattu sen verran ahtaaseen tilaan oli avustajat laitettu, eikä mepinkään huone mikään suuri ollut, vaikka siellä olikin suihkukaappi.

Saimme tutustua myös brysseliläisten rehellisyyteen, kun toiselta miesseurueen jäseneltä hukkui lompakko. Sitä ehdittiin jo hakea kaikista paikoista, joissa olimme sinä päivää käyneet. Kun tämä ei tuottanut tulosta, pankki- ja luottokortit ehdittiin jo sulkea. Illalla meidän huoneiston oveen koputettiin ja kun avasimme oven, siellä oli naapurihuoneisto rouva paikallisen rouvan kanssa ja kysyivät onko meiltä hukkunut jotain. Paikallinen rouvat oli löytänyt lompakon talon portin edestä. Hän tiesi että huoneistoa vuokrataan ulkopuoliselle ja oli löytänyt lomapakosta suomalaisen tiedot ja sen perusteella tuli kysymään naapurista mahtaako tällä hetkellä huoneistossa olla suomalaisia. Olimme ikionnellisia, kun lomapakko löytyi. Rouvat eivät huolineet mitään korvausta.

Olimme suunnitelleet, että käymme myös Luxemburgissa, kun se on niin lähellä Brysseliä. Sinne menimme Junalla. Luxemburgiin oli 3 h matka ja matkaan lähdimmekin aamu varhain ja palasimme iltamyöhään. Luxemburgissa näkyy vauraus, kaupunki on siistimpi kuin Bryssel. Kävelymatkan päässä asemalta oli linnoitukset, jotka ovat Unescon maailman perintökohde. Linnoitusalue on laajalla alueella ja paras keino nähdä se on käyttää maisemajunaa. Vanhimmat linnoitukset on rakennettu jo 900-luvulla.

Luxemburgissa kävimme syömässä ravintolassa(Entracte), joka oli vuoristomökin tapainen viihtyisä paikka. Siellä oli takka ja puiset pöydät ja seinällä sukset. Siellä oli hyvää liharuokaa, salaattia ja pizzaa. Ruuan hinta oli Suomen tasoa.

Viikon puolivälissä vaihdoimme kaupunkia junalla. Amsterdam oli hyvin eloisa kaupunki, polkupyöriä kaikkialla.  Tuntui, että kävelijöillä olisi saanut olla kypärä, kun polkupyöräilijät kaahasivat niin kovaa (ilman kypärää). Ostoskadulla oli tosi paljon vilinää, mutta siletä löytyi myös hyviä tuliaisia.

Olimme varanneet bussimatkan Kaugenhoffiin. Sattuikin aurinkoinen päivä. Voi sitä tulppaanien loistoa. Kaikkien täytyy ainakin kerran elämässään nähdä sen. Matkaan tarttui matkatuliaisina tulppaaneiden sipuleita.

Van Gohin museo oli mahtava, olimme onneksemme varanneet sinne liput etukäteen, kun poistuimme museosta, siellä oli valtavat jonot lippukassan edessä. Museossa esiteltiin elävästi tämän mestaritaiteilijan taidetta ja elämänvaiheita. Sääli, että noin lahjakas taiteilija kärsi mielenterveysongelmista ja kuoli oman käden kautta niin nuorena.  

Miehet haluisivat ehdottomasti käydä Heinekenin panimon elämysmuseossa. Elämys se olikin, kun lippuun kuului kaksi oluttuopillista. Sylvin oli aivan pökerryksissä, kun joi ne juuri ennen museosta poistumista – kun ne oli maksettu, täytyihän ne juoda. Museon anti oli se, että esiteltiin oluen valmistusta ja lisäksi missä kaikkialla tämä olut on esillä (ulheilutapahtumat, festarit jne).

Kanavaristeily oli myös mieleenpainuva. Risteilyltä sai tuntuman kuinka tasaiselle maalle kaupunki oli perustettu. Ei siellä polkupyörissäkään tarvinnut olla vaiheita, kun samalla vaihteella voi ajaa koko ajan.

Amsterdam jäi mieleen siistinä ja eloisana kaupunki, se on kuten laulussa sanotaan: ILOINEN Amsterdam. Noista kolmesta kaupungista Sylvi piti eniten Amsterdamiin, Martta taas piti Luxemburgin rauhallisuudesta.

Olemme sisareni kanssa tehneet useamaan samanlaisen eri kaupunkeihin suuntautuvan matkan, jolloin meillä on ollut saman viikon aikana kohteen useampi kaupunki. Tällä tavoin näkee enemmän ja pääsee vertailemaan kaupunkeja keskenään.