In memoriam Tuulikki Ronkainen

Tuulikki Ronkainen menehtyi 67-vuotiaana, Oulun kaupunginsairaalassa, neljä viikkoa ennen tammikuista syntymäpäiväänsä. Rovasti Seppo Marjanen siunasi, läheisten saattaessa Tuulikkia viimeiselle matkalle, kappelista Kuhmon hautausmaalle. Hänen sisarensa Martta Kaarina Laitinen muistelee Tuulikin elämän vaiheita muistokirjoituksessaan. Temperamenttisuus ja sisukkuus oli Tuulikille ominaista, mutta Teppo veljen lasten mukaan hän oli myös lempeä ja äidillinen.

Tuulikki Ronkaisen muistolle

s. 16.1.1949 Kuhmossa

k. 16.12.2016 Oulun kaupunginsairaalassa

Tuulikki syntyi Kerttu ja Matti Haverisen perheen toiseksi nuorimpana lapsena Lauvuskylän Lapiovaaralla.

Tuulikki kehittyi niin kuin kaikki ikäisensä lapset, mutta ei alkanut puhumaan ja noin kolme vuotiaana selvisi, ettei hän kuule. Kerttu äiti vei hänet Helsinkiin erikoislääkärille, mutta ei sieltä ollut apua Tuulikin kuulovammaan.

Tuulikki varttui ja oli terhakka pieni tyttö ja sisarusten kanssa muodostui oma kieli, jolla pärjättiin ja tultiin ymmärretyksi. Tuulikki varttui ja äiti Kerttu, päätti Tuulikin hakemisesta Oulun kuurojenkouluun ja siellä Tuulikki kävi kansa/kansalaiskoulun ja rippikoulun.

Koulutus oli tärkeä. Hän oppi kirjoittamaan ja lukemaan ja myös viittomakielen. Isän ja äidin kanssa kommunikointi sujui, sitten paremmin kun pystyi kirjoittamaan. Alkuaikoina Oulun kuurojenkouluun Tuulikki tarvitsi saattajan, mutta ylemmille luokille päästyään kulki jo itsekseen.

Seuraava koulutuspaikka oli Nikkarilan talouskoulu Pieksämäellä. Siellä hän oppi ruoanlaittoa ja kodinhoitoa ja oli molemmissa varsin taitava ja siisteydessä, vähän liiankin tarkka.

Teppo veljen lapset muistavat Tuulikkia sellaisena varaäitinä siellä Lapiovaaralla. Tuulikki jatkoi vielä koulunkäyntiä Turussa ompelulinjalla ja kävi koulun loppuun.

Tämän jälkeen hän oli jonkin aikaa kotona ja kulki kavereiden luona. Niitä oli koulujen myötä Tuulikille tullut paljon ympäri Suomea.

Loppukesästä 1975 Tuulikki muutti Ouluun ja oli siellä työelämässä ja tapasi tulevan miehensä, Juhani Ronkaisen. Meni naimisiin 1979 ja he elivät yhteiselämää, vuoteen 2003. Tuulikilla ei ollut omia lapsia, mutta kummilapsia sitäkin enemmän. Tuulikki oli työelämässä eri paikkakunnilla ja viimeinen työpaikka oli Järvenpäätalon keittiöllä 1991, jonka jälkeen Tuulikki muutti miehensä kanssa Kuopioon.

Tuulikki oli erttäin sosiaalinen ja meneväinen ihminen. Hän ennätti, joka paikkaan ja vaikka oli aisteiltaan vajaa, tiesi kaikki tapahtumat suvussa ja muuallakin. Hän oli myös äärettömän eläinrakas kaikkia eläimiä kohtaan. Tuulikin toimintakyky alkoi pikkuhiljaa heikentyä jo Järvenpään loppuajalla. Hän lenkkeili, voimisteli ja käveli meillekkin viiden kilometrin matkat.

Kuopiossa toimintakyky huononi koko ajan ja hän jäi yksin. Vuonna 2004 Tuulikki sai hoitopaikan kuurojen palvelukodista Runolasta Oulusta, jossa hän vietti loppuelämänsä erittäin hyvässä hoidossa.

Emme tienneet enää loppuaikoina ymmärsikö hän, että läheisiä on käymässä. Hän oli aivan toisten auttamisen ja hoidon varassa. Tuulikki sai elää hyvän elämän niin kauan kun liikuntakyky pysyi ja nyt Tuulikki on , siellä missä ei ole vaivoja.

Tuulikki siskoa muistaen

Martta Kaarina Laitinen