|
Kevään 2020 Pyällyspuun printtijulkaisuun tuleva Antero Kärnän tekstin saavat nettiajan ihmiset lukea jo ennakkoon Haveristen sukuseuran kotisivulta.
Juttu painetaan myös printtijulkaisuun, kunhan aika koittaa. Kärnän kirjoituksesta selviää mikä merkitys polkuverkostoilla oli entisaikain ihmisille.
-"Poluilla kulkivat kaikki talojen asukkaat. Se oli verkosto, yhteys muihin ihmisiin, tie toisiin maisemiin. "
Tätä Suomen aluetta on asuttu jo tuhansia vuosia. Täällä on metsästetty, kalastettu ja harjoitettu keräilytaloutta. Ennen kaikkea syötävää on pitänyt hankkia kaikin käytettävissä ollein keinoin. Vähitellen hyville keskeisille paikoille on muodostunut leiripaikkoja, taloja, torppia, karjasuojia, kalamajoja ja niittylatoja. Ihmiset liikkuivat luonnossa enimmäkseen kävellen, mutta hevonen mahdollisti ja helpotti kaikenlaisen tavaran kuljetuksessa. Kuljettiin enimmäkseen samoista paikoista ja vähitellen syntyi maastoon polkuja, vakiintuneita reittejä. Suomi oli 1960/70 luvulle asti lähes kaikkialle ulottuvien metsäpolkujen maa. Ennen joka talosta lähti moneen suuntaan polkuja. Jokaisella polulla oli tarkoitus ja erityispiirteensä ja minkä vuoksi sillä kuljettiin. Talojen välille muodostui yleensä paljon kuljettu polku. Sitä myöten piti pystyä kulkemaan myös hevosella. Metsälaitumella kulkeva karja kulki sitä myöten. Myös villieläimet kulkivat joskus valmista polkua pitkin. Metsäpeurojen, hirvien ja karhujen on nähty kulkevan samoja polkuja myöten. Tämä talojen välinen polku, joka kulki yleensä maastoharjanteita seuraillen, haarautui vaikka mäen alla näkyvälle suolle ja lammelle. Suolle oli upottavimmille paikoille tehty pitkospuut. Niitä myöten oli mukava mennä kalalle, tai jatkaa eteenpäin kivennäismaalle, toiselle kankaalle tai vaaralle. Siellä tämä polku liittyi muihin polkuihin. Äkkinäisenkin oli turvallista ja eksymättä kulkea selviä polkuja pitkin, kunhan pysyi polulla. Toinen lähtevistä poluista vei ensin suon yli, sieltä läpi sankkojen kuusikoiden ja yli karjan laitumien. Lehmät uteliaina ja tarkkakorvaisina eläiminä olivat monesti vastassa tulijaa aidan reunassa. Siinäpä miettiminen kulkijalla, kuinka ohittaa tuon sinänsä rauhalliselta näyttävä karjalauma. Sonnit saattoivat olla vihaisia. niitä piti ennen kaikkea varoa. Tämä polku haarautui moneen suuntaan, sillä edessä oli useita taloja. Talojen koirat huomasivat jo kaukaa polulla astelevan kulkijan. Toivoa sopi, että koirat olisivat kiinni. Joissain taloissa oli niin vihaisia metsästyskoiria, että niitä sopi varoa. Lähtipä idän suuntaankin polku. Sillä suunnalla oli naapurin heinän korjuu maat. Kävivät kesällä korjaamassa heinät latoihin ja talvella hevosella hakivat vähitellen heinät lehmille. Oli se vaan komea näky, kun ruskea hevonen veti täyttä heinähäkkiä talvipakkasessa. Hevosmies istui korkealla heinäkuorman päällä ja taitavasti ohjasi sieltä hevosta. Teeriparvi ruokaili pellonreunus koivuissa. Oli varmaan sadan teeren tokka. Tuo polku ei suinkaan päättynyt pelloille, vaan jatkui kauas suurelle nevalle. Lukuisat pienet lammet täplittivät laajaa suota. Kerrotaan, että niissä lammissa oli tosi isoja ahvenia, mutta ovat todella nirsoja ottamaan onkeen. Pitää olla oikeassa kuussa, oikeaan aikaan päivästä, oikean väriset ja oikean kokoiset koukut ja varustettuna oikeanlaisilla syöteillä. Jos kaikki on kohdallaan, niin lähes kiloisia ahvenia kerrotaan sieltä saadun. Syönti oli kestänyt puoli tuntia ja sitten oli joutanutkin jo pois. Hyvänä lakkavuonna tuo laaja suo saattoi olla keltaisenaan lakkaa. Sinne vievä polku oli siis tärkeä. Koilliseen johtava polku vei kauas naapurikyliin. Matkalla se ylitti puron. Puron yli oli vetäisty kaksi petäjänrunkoa. Tulva-aikana vesi virtasi runkojen yli kovalla kuohunnalla ja kosken pauhulla. Puroa oli käytetty joskus myös tukkien uitossa joskus purouittokaudella. Puron luhtaniityiltä on niitetty heinää siihen aikaan, jolloin maataloudessa tulva- ja metsäniittyjen heinillä oli tärkeä merkitys. Tämä polku kulki yli valtavan männikköselkosen. Pysymällä polulla, pääsi senkin läpi. Tämä seutu oli metsoparvien valtakuntaa. Siellä kulkija säikkyi monta kertaa, kun musta metso rytisten nousi
siivilleen lähietäisyydeltä. Hyvä kun oli metso, eikä karhu. Syksyisin siltä suunnalta kuului monesti koiran haukuntaa, laukaus ja toinen perään. Koppelo tai musta metso putosi alas puusta koiran iloksi ja metsämiehelle kotiin vietäväksi. Nyt jouti jo mennä polulle ja kotia kohti.
Pohjoiseenkin lähti polku pellon reunasta. Alkumatka oli lammelle asti alamäkeä. Tuosta lammesta on pyydetty ennen kaikkea haukia ja muuta suomukalaa. Lampi tulvi herkästi, jos näillä latvavesillä satoi tavanomaista enemmän. Silloin tarvittiin vene lammen ylitykseen. Lammelta oli nousu laajalle kumpareiselle mäntymetsä alueelle. Aikoinaan täällä oli hakkaamattomat, tiheät ja puustoltaan järeät havumetsät. Siellä täällä oli vanhoja tervahaudan pohjia. Mäntyjä oli kolottu monena vuonna peräkkäin. Kun pystyrungot olivat pihkoittuneet riittävästi, puut kadettiin ja pihkaa tihkuvat osat rungoista hakatiin säröksiksi. Särökset ladottiin taitavasti tervahaudan päälle ja peiteltiin kuntalla, metsämaan pintaturpeella huolellisesti. Kun kaikki oli valmista, tervahauta sytytettiin palamaan ulkokehältään. Tervanpolttaja, tervalotnikka, sopivasti kituuttaen kuumatislasi, poltti, pihkapuut tervaksi. Tervatynnyrit kuljetettiin hevosen vetämänä lähijärvelle, jossa ne lastattiin veneisiin. Isomman järven rannalla tynnyrit lastattiin suuriin tervaveneisiin ja soutamalla kuljetettiin Ouluun ja myytiin siellä tervan ostajille. Paluumatka oli kevyempää. Tervarahoilla ostettiin kaikkea tarpeellista kotona tarvittavaa. Niinpä rahakin kulkeutui lopulta ainakin loppumatkan polkuja pitkin, aina kaukaisimpaan erämaataloon sakka.
Poluilla kulkivat kaikki talojen asukkaat. Se oli verkosto, yhteys muihin ihmisiin, tie toisiin maisemiin. Kyläiltiin naapureissa, kuljettiin metsätyömailla ja kauppamatkoilla ja joskus myös kirkkoreissuilla. Polkuja kulkien nuoret tutustuivat lähellä ja kaukanakin asuviin ikätovereihinsa. Saattoipa se oma rakaskin löytyä näiltä reissuilta. Kerrotaan papinkin tulleen taloon polkua astellen. Tuli sieltä myös liikekannallepano määräyksen tuoja. Oli isompaan savottaan, sotaan lähtö. Marjamiehet, kalamiehet ja metsästäjät kulkivat mielellään polkuja pitkin. Riistapoliisikin sattui joskus virkatehtävissään polun päässä odottaa. Lupa-asioissa hän liikkuu. Mukava on rupatella riistapoliisin kanssa, kun lupa-asiat ovat kunnossa. Vielä 1960 luvulla vastaan saattoi tulla lehmää taluttava mies tai nainen. Olivat lehmän astutus matkalla naapurin sonnin luo. Poluilla tapasi monesti metsän eläimiä. Kanalintuja, jäniksiä, kettuja ja hirviä näki tuon tuostakin. Karhu ja susi olivat niitä ei toivottuja nähtäviä. Jonkinlaista ääntä oli hyvä pitää. Jotkut lauloivat kulkiessaan koko ajan osaamiaan lauluja. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Polut umpeutuvat, jos niitä ei käytetä. Nykyisin meillä on tiheä tieverkosto mitä kulkea autoilla busseilla ja moottoripyörillä. Toisekseen konesavotat, ojitus, voimakas maan pintakerroksen käsittely, kaivostoiminta ja metsäautotiet tuhoaa polut käyttökelvottomiksi. Uusia polkujakin syntyy. Uutena pidetty polkujuoksu pitää yllä polkuja. Kansallispuistojen polut ovat myös kovin suosittuja. Antero Kärnä Kuopiossa 12.02.2020 Tarinan lähetti Pyällyspuun toimitukseen kirjoittaja Kärnä/ @p2020
|